Ritva Ahola

Filosofian maisteri

Olen Felix Petter Aholan tytär, Juho Aleksanteri Ahola-Valon veljentytär. Synnyin Tampereella 20.03.1941. Olen siis sota-ajan tuote, neljäs puolen tusinan ”Aholan likan” sarjassa.

Jo pikkutyttönä haaveilin kirjailijan ammatista. No, minusta ei tullut pienen runotytön kaltaista kirjailijaa, vaikka jo varhain sepittelin runoja. Kirjoitin myös lukittavaan päiväkirjaani salaisuuksia ja harrastin ahkerasti kirjeenvaihtoa lukuisien ystävieni kanssa. Sisarieni kanssa näyttelimme monenlaisia näytelmiä itse keksityistä Shakespeareen. Vanhempani ja naapurien lapset katselivat mielellään esityksiämme.

Virikkeen näyttelemiseen saimme varmaankin isältä, joka lapsena oli Inkerissä näytellyt veljensä Alin (Aleksanteri Ahola-Valon) ”Neljän männyn teatterissa”. Ali-setään tutustuin jo pikkulapsena hänen käydessään meillä. Hän oli aina hienosti pukeutunut, huoliteltu ja lempeä. Kesäaamuisin jo varhain hän istui puutarhassamme tekemässä luonnoksia ja muistiinpanoja. Äitini ihmetteli hänen monipuolisuuttaan, sillä esimerkiksi hän ompeli eräänä päivänä itselleen kevyet kesähousut. Teini-ikäisenä kuulin myös Ali-sedän usein puhuvan kasvatusajatuksistaan. Koko elämäni ajan olen muistanut niihin liittyvän termin TOISU = toiminnan suunta. Sodan jälkeen Tampereella koimme arkaluonteiseksi venäjän kielen, jota isäni ja Ali mielellään käyttivät keskenään ja Pispalan mummon kanssa. Valitettavasti me tytöt emme siis oppineet venäjää.

Kouluni kävin yliopistoa myöten Tampereella. Valmistuin filosofian maisteriksi 1967 aineyhdistelmänäni kotimainen kirjallisuus, suomen kieli ja pohjoismainen filologia. Auskultoin Turussa äidinkielen opettajaksi.

Lukion äidinkielen opettajan vaativa työ söi luovuutta. Ehkä siksi tekstini ovat enimmäkseen dokumenttiluonteisia:

• Suvun suuri kertomus.  Kunniakirja ansiokkaasta osallistumisesta SKS:n keruukilpailuun (1997).

• Aholan likkojen mennyt maailma. Kertomus Tampereen Lamminpään ja Tohlopin kaupunginosakirjassa Meirän kylät (1998).

• Tuhat juttua Kakskerrasta (tekijänimellä Ritva Ahola-Riikonen). Muistoja vuosilta 1900-1967 entisestä Kakskerran pitäjästä (2000). Palkittu Turun maakuntamuseon 100-vuotismitalilla lähimenneisyyden perimätiedon tallentamisesta (2002).

• Aika laulaa laulujaan. Kertomus suomalaisen suvun vaiheista Pietarissa ja Inkerinmaalla 1860-luvulta vuoteen 1919. Dokumenttiromaani (2007).

• Kuolema Korkholmassa – ja elämä. Romaani Helena Lindströmin kanssa (2010).

• Kuuma kesä Korkholmassa. Romaani Helena Lindströmin kanssa (2012).

• Uusi maa. Uusi ihminen. Kertomus Aleksanteri Ahola-Valon elämästä nuoressa Neuvostoliitossa 1917-1933. Dokumenttiromaani. (2015)

• Olin pakolainen. Kertomus Aleksanteri Ahola-Valon elämästä Suomessa ja muutosta Ruotsiin hänen paettuaan Neuvostoliitosta Stalinin vainoja vuonna 1933. (2020)