Sinikka Haapanen

Työtä ei tehdä, sitä tulee elää. Työssään tulee elää todeksi ne arvot ja merkitykset, jotka on kokenut tärkeiksi.

Olen tehnyt elämäntyöni kasvatuksen, kulttuurin ja taiteen areenoilla. Keskiössä ovat olleet nuoret. Olen kiitollinen, että olen voinut toimia elämäntehtävässä, jossa etiikalla, luovuudella ja näkemyksellä voidaan vaikuttaa tulevaisuuteen.

Kysymys on ihmisen ja yhteisön arvon luomisen prosessista muuttuvassa maailmassa.

Toimin työssäni Setlementtijärjestössä, Suomen Nuorisoseuraliikkeessä, jolloin kiersin kasvatuksen ja kulttuurin sanansaattajana Suomenmaan kolkasta kolkkaan. Helsingin kaupungin nuorisoasiainkeskuksessa tein elämäntyöni: 35 vuotta kulttuurisen nuorisotyön kehittäjänä. Työn ytimessä on ollut ihminen ja yhteiskunta. Ajattelen, että ilman elävää suhdetta lapseen ja nuoreen, työ lakkaa olemasta luovaa.

Kohtasin Aleksanteri Ahola-Valon ”Alin” 1980-luvun alkuvaiheissa. Alin henkiset ulottuvuudet, kasvatukselliset ajatukset ja arvot sekä taiteen yhteiskunnalliset vaikutukset jättivät minuun pysyvät jäljet. Alin herkkyys ja avoimuus kohdata ihminen, hänen intuitionsa ja rehellisyytensä, tekivät vaikutuksen – puhumattakaan hänen rohkeudestaan ja elämänhistoriastaan. Kävimme Hämeenlinnassa syvät ja antoisat keskustelut. Tunnistin niistä arvosisältöjä, joiden puolesta tahdoin tehdä elämäntyöni. Ystävyytemme kesti Alin kuolemaan asti.

Runous on ollut sielun voimavarana lapsuudestani lähtien. Kerroin mielikuvitustarinoita ja lausuin kirjoittamiani runoja metsureille, kun asuin pienenä tyttönä metsäkämpällä isäni työstä johtuen. Lyyrisyys ja runous ovat kantaneet vaikeina aikoina. Ne asettavat minut katsomaan elämää toivon ja kauneuden näkökulmasta.

Olen toiminut valtakunnallisissa luottamustehtävissä liittyen koulutuspolitiikkaan, valtioneuvoston kansalliseen luovuusstrategiatyöryhmään, kansalaisjärjestöjen luottamustehtäviin, oppilaitosten hallituksiin, eettisiin toimikuntiin, radion ja tv:n työryhmiin ja muihin 40 vuoden ajan.

Olen saanut valtakunnallisia tunnustuksia ja palkintoja työstäni muun muassa valtakunnallisen Nuorisotyön Tunnustuspalkinnon 2002.

Työelämävaiheen jälkeen vuonna 2014 opiskelin psykoterapeutiksi Helsingin psykoterapiainstituutissa.

Olen toimittanut Voimatarina Nuorisotyössä -kirjan yhteistyössä Inkeri Savan ja Virpi Vesanen-Laukkasen kanssa. Toteutimme aiheesta hankkeen Helsingissä, jonka johtajana toimin 2005-2006.

Olen kirjoittanut artikkeleita eri julkaisuihin:

• Kirkon Nuorisotyön käsikirja, Kirjapaja 1974: ”Luova toiminta kasvatuksellisena menetelmänä”

• Nuorisotyön mieli ja merkitys, Nuoperi, Turun yliopisto 2007: ”Kulttuurinen nuorisotyö – tarina tulesta ja unelmasta”

• Taidekasvatuksen Helsinki, Helsingin kaupungin Tietokeskus, Helsingin kaupungin Kulttuurikeskus 2010: ”Nuori kirjoittaa kulttuurista käsikirjoitusta elämälleen”

• Nuori Kulttuuri -säätiö, 2013: ”Kuinka ihmisarvoa kohdellaan, taide luo nuorelle mahdollisuuden puhua läpi jostain suuremmasta”

• Miksi nuorisotyötä tehdään, tietokirja nuorisotyön opetussuunnitelmasta, Humanistinen Ammattikorkeakoulu, Nuorisotutkimuskeskusseura 2015: ”Luodaan nuorisotyöstä rohkea elinvoiman liike”