Koulupojan päiväkirja

Elpo-kustannus on osa Aleksanteri (Ali) Ahola-Valon (1900-1997) perustamaa Elpo ry:tä. Elpo-kustannus julkaisee kirjoja Ahola-Valosta, hänen itsensä kirjoittamiaan tekstejä sekä tekstejä, jotka ovat saaneet inspiraationsa Ahola-Valon elämäntyöstä. Julkaistut kirjat ovat itsessään arvokkaita. Taloudellinen voitto ei ole tavoite, vaan arvokkaan elämäntyön säilyttäminen ja sen tunnetuksi tekeminen. Kustannustoimintamme kruununjalokivi on Ahola-Valon Koulupojan päiväkirja.

Pieni Ali-poika kirjoitti Koulupojan päiväkirjassaan: ”Jos ihminen paljon kirjoittaa, niin hän huomaamattaan päivä päivältä tulee viisaammaksi.” Ehkä tätä voisi soveltaa myös kustantamiemme kirjojen lukemiseen. Jos ihminen paljon lukee, niin hän huomaamattaan päivä päivältä tulee viisaammaksi.

Koulupojan päiväkirjaa on julkaistu 8 osaa. Sarjan viimeinen osa ilmestyi syksyllä 2023. Koko sarjan esittelyvideo on katsottavissa Youtube-kanavallamme.

”Jos kaikki, lapset ja aikuiset, voisivat juoda samaa valoa, jota Ahola-Valo antoi maailmalle jo pienenä lapsena, eläisimme muuttuneessa maailmassa, rauhassa, rakkaudessa ja valossa.” (Thomas McElwain, 2023)

KÄÄNTÄJÄN ESIPUHE (suomennos)

Englanninkielinen Koulupojan päiväkirjan osa 1

Thomas McElwain (Kuopio, 2023)

Lähes kolme vuosikymmentä sitten, pian sen jälkeen, kun ensimmäinen Aleksanteri Ahola-Valon päiväkirjoista oli julkaistu suomeksi, löysin kirjastosta tämän värikkään ja ainutlaatuisen teoksen. Vaimoni ja minä olimme päiväkirjasta niin vaikuttuneita, että uskaltauduimme soittamaan kirjailijalle ja niin alkoi yksi vahvimmista ja ainutlaatuisimmista ystävyyssuhteistamme. Aloin heti kääntää päiväkirjaa englanniksi hänen luvallaan. Hän kutsui meidät vierailemaan kotonaan Hämeenlinnassa, jossa vierailimme useaan kertaan, kunnes hän seitsemän vuotta myöhemmin kuoli.

On harvinaista tavata niin hieno ihminen. Minusta tällaisilla ihmisillä on usein joitakin ainutlaatuisia luonteenpiirteitä. He eivät vaikuta tiedostavan egoaan. He eivät vähättele itseään valheellisella vaatimattomuudella, jota yhteiskunta usein odottaa, mutta he eivät myöskään ole liiallisen ylpeitä. Sen sijaan he tuovat julki persoonansa ja saavutuksensa tosiasioina mahtailematta ja vailla tekopyhyyttä. Tämä lapsenomaisuus säilyy eliniän ja tekee heistä lapsina ikäisiään viisaampia ja antaa ihmettelyn kyvyn. Sellainen mies Aleksanteri Ahola-Valo oli.

Hän saattoi puhua elämästään ja saavutuksistaan innokkaasti, kutsuen monia suunnittelemiaan ”keksinnöiksi” vailla häivääkään itsetietoisuutta. Hän oli utelias, temperamenttinen, tunteellinen, innokas, malttamaton, antelias ja hellä, kuten lapsi. Samaan aikaan hänen taiteelliset kykynsä olivat hämmästyttävät, suorastaan ihmeelliset. Hän osasi tehdä grafiikkaa uskomattoman nopeasti yhdistäen vuosien harjoittelun tuloksena kehittyneen taidon ja älykkään oikotien transsimaisen keskittymisen kautta.

Kaikki taiteilijat paljastavat itsensä taiteessaan, mutta Aleksanteri Ahola-Valo paljasti itsestään enemmän kuin muut. Hänen paljastuksensa ulottui kuitenkin paljon muotoja ja värejä pidemmälle. Hänen vuosikymmeniä kestänyt tapansa pitää päiväkirjaa tuotti muistikirjoja täynnä hämmästyttäviä tekstejä, jotka paljastivat tiedostamattomalla vilpittömyydellä elämän, filosofian ja kokemuksia, joiden olisi pitänyt tulla löydetyiksi ja julkaistuiksi maailmalle jo vuosikymmeniä sitten.

Päiväkirjojen arvo on moninainen. Ensinnäkin ensimmäiset osat antavat ainutlaatuisen näkymän siihen, miten seitsenvuotias lapsi kokee maailman ja kehittyy. Seitsemänvuotiaan sujuvasti kirjoittamat tekstit sadoilla sivuilla, jotka on täydennetty äärimmäisen taidokkailla piirustuksilla ja maalauksilla, ovat varmasti ainutlaatuisia maailmanhistoriassa. Mutta poika eli historian kannalta merkittävänä aikana ja merkittävässä paikassa. Hänen kokemuksensa kattaa tsaarinvallan viimeisten vuosien yhteiskunnalliset vaiheet lapsen silmin, mutta terävästi kuvaillen poliittisia, yhteiskunnallisia, taloudellisia, kulttuurisia ja uskonnollisia olosuhteita 1900-luvun alussa. Kirja ei ole vain ainutlaatuinen kuva lapsen psykologiasta, vaan arvokas ja harvinainen lähde, joka valaisee 1900-luvun historiaa ja maailman kohtaloa muokanneita asioita ja tapahtumia.

Ihmiset, joita Aleksanteri kuvailee yksityiskohtaisesti, vailla itsetietoisuutta tai ymmärrystä niiden tärkeydestä maailman tasolla, ovat yllättäviä. Nähtävillä on koko moninaisuuden kirjo, jopa useita tapaamisia Šaljapinin kanssa. Erilaiset sosialistit tapaavat tsaarin virkamiehiä, poliiseja ja opettajia, ja heidän vaihtelevat suhteensa näyttäytyvät nuoren kirjailijan silmin tavalla, joka ei olisi ollut mahdollinen aikuiselle.

Kirjasarjan ensimmäinen osa on vain alkusoittoa laajenevalle kokemusten virralle tsaarinajan taiteesta, jatkuen Vitebskissä, jossa Ahola-Valo opiskeli samaan aikaan Marc Chagallin kanssa, ja nousi merkittäväksi sosialistisen taiteen teossa Leninin ja Stalinin ajan Neuvostoliitossa. Kaiken tämän ajan Ahola-Valo suojelee tinkimättömyyttään taiteilijana, vaatimatonta inhimillisyyttään ja uteliaisuuttaan ja innokkuuttaan. Hän lisäsi nimeensä syntymänimen oheen Valon. Hänen elämänsä keskiössä oli tuoda valoa maailmaan taiteen ja itsensä kehittämisen kautta, minkä hän jakoi nuoriten aikalaistensa kanssa, kuten hän kuvailee ensimmäisessä osassa, ja mitä hän jatkoi läpi elämän pyrkien aina valistamaan sekä itseään että muita ympärillään.

Kerran huomautin hänelle, etten näe järkeä urheilukilpailun järjestämisessä, sillä niin monet eläimet juoksevat paljon ihmistä nopeammin ja sekä korkeus- että pituushypyssä heinäsirkat ovat kokoonsa nähden paljon, paljon parempia kuin ihmiset. Lapsenomaisesti ihmetellen ja innoissaan hän huudahti: “Kyllä, niin se on. Heinäsirkat. Heinäsirkat ovat ylivoimaisia olympiavoittajia.” Mikään ajatus ei ollut hänelle liian pieni tai merkityksetön työstettäväksi, purettavaksi ja ihmisluonnon valaisemiseksi, usein avaten yhdellä tai kahdella lauseella näköaloja tieteeseen, psykologiaan, politiikkaan tai talouteen.

Hän osallistui vain marginaalisesti 1900-luvun tavanomaisiin esteettisiin liikkeisiin. Hän ei pitänyt Picassosta tai Dalista ja hymyili alentuvasti opiskelutoverinsa Marc Chagallin töille. Mutta kun tutkii jotakin hänen näennäisesti tavanomaista teostaan, vähitellen värien, muodon ja perspektiivin vääristymien kautta avautuu tunne siitä, että on saavuttanut maailmankaikkeuden salaisuuden, kattavan selityksen, jota tiede ja filosofia eivät ole onnistuneet tähän mennessä saavuttamaan. Tuo hämmästyttävä tulos, joka kukoistaa hänen kypsässä taiteessaan, näkyy jo seitsenvuotiaan päiväkirjassa, valon filosofia ilmaistuna sanoiksi. Filosofia on niin yksinkertaista ja silti niin syvällistä, että olemme sen löytäessämme ällikällä lyötyjä.

Vaimoni luki neljä osaa suomeksi kirjoitettuja ja julkaistuja päiväkirjoja lapsenlapsellemme, kun hän oli saman ikäinen kuin Ahola-Valo niitä kirjoittaessaan. Poika sanoi ensin, että ei ole kiinnostunut kuuntelemaan aikuisille kirjoitettua kirjaa. Kun hän kuuli, että kirjan oli kirjoittanut hänen ikäisensä poika, hän muutti mieltään ja kuunteli kasvavan kiinnostuksen vallassa viimeiseen osaan asti, yhteensä satoja sivuja. Kun hän kuuli, että enää ei ollut luettavaa, hän katsoi kauhistuneen yllättyneenä, ja purskahti itkuun. Näin hänen omaksuneen Aleksanteri Ahola-Valon hengen kasvaessaan. Hänkin ylläpitää hiljaisella yksinkertaisuudella omassa taiteessaan rauhan, henkisen kehityksen ja paremman maailman edistämisen arvoja Ahola-Valon inspiroimana. Jos kaikki, lapset ja aikuiset voisivat juoda samaa valoa, jota Ahola-Valo antoi maailmalle jo pienenä lapsena, eläisimme muuttuneessa maailmassa, rauhassa, rakkaudessa ja valossa.

_____________________________________________________

Ajankohtaista informaatiota toiminnastamme löytyy Facebook-sivultamme Aleksanteri Ahola-Valo Elpo ry. Yhteyttä voi ottaa myös sähköpostilla elpory@protonmail.com. Ohjeet yhdistykseen liittymiseen löytyvät Elpo-kustannus ja kauppa -sivupalkista. Tutustu myös Youtube-kanavaamme Elpo ry.

Toimintamme lähtökohtaa kuvaa Ahola-Valon Katri Valan runon kuvitustyö:

Päiväkirjan kirjoittamisprosessista kertoo Serafiiman ja Alikin (Ahola-Valo) keskustelu:

– Alik, kirjoitatko joka päivä päiväkirjaa vai kirjaatko vain tärkeimmät tapahtumat?
– Enemmän kirjoitan ajatuksistani, siitä mitä ajattelen ympäröivästä elämästä.
– Oi, miten mielenkiintoista! Entä oletko joskus kirjoittanut minusta ja Anechkasta?
– Aina kun tapaamme ja siitä, mistä puhumme.
– Kirjoitat siis myös tästä tapaamisesta ja siitä, mitä puhumme?
– Ehdottomasti, koska on mukavaa lukea, kun nämä päivät ovat iäksi kadonneet. Päiväkirjan kirjoittaminen on tilintekoa tulevaisuutta varten, jotta ei toistaisi virheitä ja olisi mahdollisuus uudistua, kasvattaa itseään ja tulla paremmaksi kuin on ollut… Päiväkirja on sielun ydinhermo. Se kuvastaa aikansa historiaa, toimii dokumenttina aikakauden sydämen lyönneistä. Me elämme pahuuden aikakaudella. Ja tästä vaikeneminen merkitsee myönnytystä, pahuuden hyväksymistä. Serafima! Jos puutteista vaietaan, merkitsee se sitä, että hyväksymme pahuuden ja kaiken sen, mitä ilman maailma olisi suurenmoinen paikka. (Päiväkirja 5.1.1915)

”Aloin vasta hiljattain ymmärtää sitä mitä nyt ajattelen ja mistä kirjoitan. Ilman ihmisen tietoisuuden vastaavaa valmistelua ei tule mitään muutosta elämän parantamiseksi. − − Outo on tietoisuuteni tila: ikään kuin olisi aivan käsillä se, että ymmärrän tärkeimmän, mitä on tehtävä. − − Meidän aikanamme tämä yhteinen intressi on raha − materialismi. Meidän on keksittävä jotakin rahaa voimakkaampaa. − − Minusta tuntuu, että sen pitäisi olla tiedettä ihmisestä itsestään ja hänen täydellistymisestään.”

Näin kirjoitti Alik Ahola päiväkirjaansa vuonna 1914. Maailmansota syttyi ja lasten oma koulu kohosi korkeuksiin, jota on vaikea uskoa.

Elpo ry:n tyylikäs paita. Paidassa on Ahola-Valon symbolimerkeistä ornamenttiraita. Paidan hinta 20€ + postitus 5€. Tilaukseen kokotieto.