Talouskasvun jälkeen

TALOUSKASVUN JÄLKEEN. Filosofinen tarina ihmisen ahneudesta ja kasvun mahdollisuudesta.

Kirjan takakansi:

Talouskasvun jälkeen räväyttää silmät auki maailman nykytilalle. Kirjan raikkaankirpeä teksti pyyhkii pois hämähäkinverkot, jotka estävät meitä näkemästä todellisuuden.

Talouskasvun pysähdyttyä olemme vääjäämättä uudessa tilanteessa, joka edellyttää uudenlaista ajattelua. Emme voi enää toimia mekaanisesti vanhojen periaatteiden mukaan. Talouskasvun jälkeen hahmottelee uudenlaisen kehityspolun kohti tulevaisuutta ja haastaa ajattelemaan niin taloudesta, yhteiskunnasta, kasvatuksesta kuin teologiastakin kiinnostuneet – meidät kaikki.

VT, KM Risto Suvanto on toiminut pitkään juristina oikeusministeriössä ja julkaissut kirjat Aleksanteri Ahola-Valo ja viisas rakkaus sekä Tie arvoelämään.

”Valta yllämme ei ole ikuinen luonnonlaki. On mahdollista tasapainottaa ihmisluontoon kuuluva yhteistoiminnallisuus ja itsekkyys. Meidän pitää jättää tuhon tiellä olevan ahneuden yhteiskunnan ylläpito ja ryhtyä rakentamaan yhteistä hyvää elämää.”

”Risto Suvanto haastaa Pekka Himasen.” Hämeen Sanomat 30.10.2013

Sisällysluettelo:

1. Tsaari Mammona

2. Kansako kaikkivaltias?

3. Valta yllämme

4. Touhun eetos

5. Touhun tiedettä – kansantaloustiede

6. Touhun tiedettä – kasvatustiede

7. Itsekasvatus arvomahdollisuuksien tähtitaivaaseen

8. Filosofien viisaus

9. Teologien viisaus

10. Talouskasvun jälkeen

11. Suomen johtaja

12. Filosofinen yhteiskunta
 
13. Jälkisanat

ALKUSANAT

Israelin ja arabien välinen sota vuonna 1973 synnytti ensimmäisen öljykriisin, jonka   seurauksena Suomessakin oli lähes puoli vuotta rangaistuksen uhalla kielletty esimerkiksi asuinhuoneistojen lämpötilan pitäminen yli 20 asteessa. Valtapoliittisen tilanteen vakiinnuttua öljykriisi voitettiin, mutta sen pelästyttäminä   monet ennustivat taloudellisen kasvun pian loppuvan.  Kuluneet 40 vuotta ovat olleet kuitenkin hurjan talouskasvun ja kapitalismin kukoistuskautta.   Nyt tilanne on muuttumassa.
Suomen bruttokansantuote/henkilö vuonna 2008 oli 34 .944 euroa, ja se on edelleen lähes samalla tasolla.   Julkisyhteisöjen velka BKT:stä oli vuonna  2008   33,9 % ja vuonna   2014 velka ylittää valtiovarainministeriön arvion mukaan 60 %, mikä on EU:n määrittelemä   kriisiraja. Monilla muilla valtioilla on vielä enemmän velkaa.  Oman velkamäärämme  lisääntyessä olemme samalla sitoneet itsemme euroveljiemme   horjuvien talouksien tukemiseen. Olemme tosiasiallisesti viime vuodet köyhtyneet.
Aineellisten hyödykkeiden tuottamiseen perustuva talouskasvu on loppunut – lopullisesti.   Siitä pitävät huolen maapallomme ehtyvät luonnonvarat.  Kuitenkin  johtajamme  edelleen haaveilevat talouskasvusta, ja annamme kapitalismin pyörittää meitä mielensä mukaan.   Olemme sokeita emmekä näe, minne olemme matkalla yksilöinä ja yhteiskuntina, vaikka olemme jo siirtyneet talouskasvun jälkeiseen aikaan.
”Tulee tutkia yhteiskuntaa tarkastamalla ihmisiä, ja ihmisiä tarkastamalla yhteiskuntaa.   Ne, jotka tahtoisivat käsitellä erikseen politiikkaa ja moraalia, eivät koskaan ymmärtäisi kummastakaan mitään.” Näin kirjoitti vuonna 1762 ranskalainen valistusfilosofi Jean Jacques Rousseau (1772 – 1778)   ja esitti totuuden, joka piti paikkansa tuolloin ja on edelleen totta.
En ole tutkija, mutta yritän ymmärtää mitä tutkijat tutkivat ja filosofit filosofoivat.   Minusta tutkijat ja filosofit eivät oikein ymmärrä, mitä Rousseau 250  vuotta sitten sanoi, tai eivät ainakaan kiinnitä siihen huomiotaan. Poikkeuksiakin on. Kasvatustieteen  professori Veli-Matti Värri kirjoittaa: ”On kyettävä ymmärtämään yksilön sisäisen rakenteen   ja yhteiskunnallisten ideologisten   rakenteiden keskinäinen kietoutuneisuus.”  Arkkipiispa Kari Mäkinen sanoo saman asian näin: ”Tämä yhteiskunta kaivaa ihmisestä esiin ahneuden”.
Ymmärtämiseen ei   pidä pysähtyä.   Värri jatkaa: ”Maailman muuttamiseksi ei pelkkä ymmärtäminenkään riitä, vaan sen lisäksi on   pyrittävä tietoisesti vaikuttamaan kasvatuksen yhteiskunnallisen arvonäkökulman muotoutumiseen. Kyseessä on siis myös poliittinen projekti.”  Värri   toistaa sen, minkä Karl Marx aikoinaan sanoi: Filosofian tehtävänä ei ole ymmärtää maailmaa vaan muuttaa sitä!
Tämän poliittisen ja samalla filosofisen projektin hahmottaminen on   kirjan aihe. Talouden takana on historiallisesti muodostuneita ajatuksia ja instituutioita. Talouskasvun jälkeinen aika edellyttää uudenlaista ajattelua ja uudenlaisia instituutioita. Instituutiot muokkaavat ihmisiä ja yhteiskuntia.
 Teemani läpäisee koko elämän, siksi sukellan talouden lisäksi myös kasvatuksen ja teologian maailmoihin. Elämämme on kokonaisuus, jota rakentaessamme olemme kiinni menneisyydessämme. Vaikka tämä yhteiskunta kaivaakin meistä esiin ahneuden, niin tulevaisuudessa voi olla toisin.
 
Hämeenlinnassa lokakuun   25. p:nä 2013