Arkisto

Ahola-Valo oli hyvin tarkka oman elämänkulkunsa tallettamisesta. Hän piti elämänkertansa tallentamista paitsi itselleen, myös muille ihmiselle hyvin tärkeänä. Hänen 1980-luvun alussa muistiinmerkitsemiensä elämänpäämäärien toiseksi tärkein oli ”opetustarkoituksellisen  elämäkerran julkaiseminen kaikkine muistelmineen toiminnan kehittämisestä ja eteenpäinviemisestä”.

Hän osti 1970-luvun alussa Etelä-Ruotsista Skånesta vanhan koulurakennuksen, jonne hän kokosi koko elämäntyönsä ja josta oli tarkoitus muodostua  antiikin filosofikouluja muistuttava yhteisö, jossa opiskeltaisiin Ahola-Valon ajatusten mukaista elämäntapaa.  Hän ei kuitenkaan löytänyt ajatuksilleen ymmärtäjiä Ruotsissa ja  niin hän epätoivoissaan tarjosi elämäntyötään melkein kenelle tahansa. Lopulta hän päätyi Hämeenlinnaan, jonne arkisto siirrettiin hänen ohjeidensa mukaan. Siirto vaati monta  matkaa pakettiautolla. Koska rahaa ei ollut käytössä juuri ollenkaan, niin muuttoa pääosin toteuttanut Pete Tamminen vuokrasi pakettiautoja Ahola-Valon grafiikkaa vastaan.

Nyt arkisto on Hämeenlinnassa vanhassa tehdasrakennuksessa.  Arkiston olemassaolon on pelastanut Hämeenlinnan kaupungin myöntämä  vuokratuki, jonka maksaminen mahdollistui sen jälkeen kun  Ahola-Valo oli perustanut Valola-säätiön  (merkitty säätiörekisteriin 8.1.1991). Säätiön hallituksen varsinaiset jäsenet ovat tällä hetkellä: puheenjohtaja Pirjo Selonen, varapuheenjohtaja Samu Ampuja ja jäsenet  Minna Henriksson, Marja Myllyniemi, Liisa Virtaperko, ja sihteeri Risto Suvanto.

Arkistoon voi myös tutustua Venäjän television tekemästä uutisfilmistä  (www.youtube.com/watch?v=853ngqFYZ8Q).

Monia arkiston osia on edelleen tutkimatta ja luetteloimatta, mutta työtä tehdään jatkuvasti.

Arkiston  tulevaisuus on  arvoitus.